Ompas aikaa kulunut viime päivityksestä, mutta mitäpä sitä turhaa päivittämään, kun päivät ovat koirien osalta aika samanlaisia. Sellaisia mukavia ja leppoisia eläkepäiviä. Lenkkeilyä mummin jaksamisen mukaan, ruoan kerjäämistä, yksioloa, olemista yleensä jne.
Oili jakselee hyvin, täyttää toukokuussa jo 8 vuotta. Minne sekin aika on mennyt.. Läski se on edelleen, kun ukki ei ymmärrä kuinka pieni mahalaukku pienellä koiralla on. Ja kun se on vaan niin söpö, kun se kerjää. Sille on ihan pakko silloin antaa.. Tosin ymmärrettävää on, se kun on jo 80-vuotias, ei kaikkea enää voi muistaa. Vaikka sitä onkin jankutettu monia vuosia, että koirilla on omat ruokailuajat ja muutoin niitä ei tarvi ylen paljon syötellä.
Sissi voi kanssa hyvin, Sissi täyttää seuraavaksi 7 vuotta. Sissikin on oppinut syömään (liiankin) hyvin. Oililta vissiin ottanut tuota mallia, että pitää kerjätä ja syöpötellä pitkin päivää. Tosin on päiviä, että se vain nukkuu ja ei syö mitään, sitten tuloksena on seuraavana päivänä oksentaminen. Pääosin syö oikein hyvin, myös sitä koiran ruokaa. Haukkua nyt aina pitää. Ulkoilusta hän ei hirveästi piittaa, tarpeillaan nyt aina on käytävä. Mutta sen homman voi tehdä ihan sisällekin, jos ei ulos jaksa lähteä, tuumii Sissi. Hän myös nukkuu eniten meidän koirista, se on sellainen unikeko.
Tänään kuuliin ekaa kertaa, kun mummi komensi Oilia ihan oikeasti! Kun meni kokoajan Ukin lautaselle. Yleensä se on minä joka laitan sen nojatuoliin odottamaan siksi aikaan, mutta nyt oon niin kyllästynyt jo kun a) se ei pysy siinä, jos sitä ei vahdi. b) siitä ei ole mitään hyötyä enää
Niin mummi huusi sille oikein tomakasti ja lopuksi vielä: "Etkö sä ymmärrä suomea"?
Vähän nauratti :D On meinaa Oili luonteeltaan aina ollut sellainen jääräpää, joka ei hirveästi ota komentoja totelakseen.
On ne niin ihania kuitenkin omineen oikkuineen, molemmat <3 Toivotaan niille vielä paljon yhteisiä vuosia!
